Jörn Donner’s entire production can be considered as a self-portrait, a life-spanning performance. Whilst others have painted one image or another of Donner, John Webster’s interpretation differs in that it pulls most of its material from Donner’s last-intended interview in December 2019, and an immense never-before-seen collection of photographs from albums simply labelled “Donner – Privat”. As a result, the film morphs into an epilogue of sorts, of Donner’s life story.

Jörn Donnerin viimeisessä haastattelussa kuolemaa odottaa tyyni mies. Koko kansan kulttuuripersoona keikaroi julkisuudessa yksinäisenä, paeten rooliensa ja työnsä varjolla yksityiselämän vaikeuksia. Henkilökuvadokumentti rakentuu ennennäkemättömästä materiaalista: läheisten haastatteluja, tuotantokuvia ja Donnerin yksityisarkistoja.